Maria ja Virpi Hämeen-Anttila: Nietos

Kuusi erilaista nuorta bändissä - ei ole helppoa kellekään. Nietos-yhtyeen tarina alkaa, kun mustatukkainen, meikkaava Kristian muuttaa Lontoosta Keravalle ja herättää hämmennystä muissa kahdeksannen luokan oppilaissa. Luokalla on kuitenkin muitakin musiikkia harrastavia ja itsensä erilaiseksi tuntevia nuoria. Yhdessä he perustavat Nietos-bändin, josta tulee nopeasti tärkeä heille kaikille. Alussa vain musiikki yhdistää näitä keskenään hyvinkin erilaisia nuoria, mutta luonnollisesti monenlaisten vaikeuksien kautta he myös ystävystyvät keskenään.

Nietos-trilogian on kirjoittanut lukiolainen Maria Hämeen-Anttila yhdessä äitinsä Virpi Hämeen-Anttilan kanssa, jota ei tarvitse lukevalle yleisölle esitellä.  Olisi mielenkiintoista tietää, millainen prosessi tämän romaanin kirjoittaminen on ollut ja mikä osa tarinasta on kenenkin käsialaa. Olen ennenkin ihaillut Virpi Hämeen-Anttilan kykyä mukautua erilaisiin tyylilajeihin ja aiheisiin. Nietos-kirjojen perusteella myös Maria Hämeen-Anttilalta voidaan odottaa paljon hänen toivottavasti debytoidessaan tulevaisuudessa itsenäisenä kirjailijana.

Trilogian ensimmäinen osa Intro kuvaa yhtä kouluvuotta ja yhtyeen alkuvaiheita. Kirjaa lukiessani huomasin, etten oikeastaan enää muista, millaista oli kasiluokalla. Kauheaa kai. Muistaakseni tuohon ikään kuului koulukiusaaminen, räkiminen, tupakointi, hormonihuurut, hienhajuinen puberteettinen uho ja pohdinnat, että onneksi on flunssa viikonloppua vasten, joten ei maista, kuinka pahalta "lömppi" maistuu. Ei sillä, että olisin itse, mutta muut... Näihin muistoihin verrattuna Nietoksen jäsenet ja muut kirjan henkilöt vaikuttavat kovin kilteiltä. Mietin myös, kuinka moni bändi mahtaa soittaa treeneissä nuoteista. Ei kovin moni minun tuntamani. Tulee ehkä enemmän vaikutelma jonkin helsinkiläisen eliittilukion oppilaista kuin tavallisen kaupungin tavallisen lähiöyläasteen arjesta. Voi toki olla kirjailijoiden tietoinen valinta, ettei tällä kertaa ole haluttu kuvata nuoruuden limaisempaa puolta.

Tarinaa kehitellään kaikkien kuuden nuoren muusikon näkökulmasta. Tämä tuo tarinaan tiettyä kepeyttä ja sujuvuutta. Toisaalta henkilöhahmojen määrä tekee siitä etenkin trilogian ensimmäisessä osassa myös hajanaisen ja hiukan pinnallisen. Olisin halunnut keskittyä vaikkapa kolmeen kiintoisimpaan henkilöön, Lontoon-muistojensa kanssa kipuilevaan Kristianiin, perheensä vaikeassa tilanteessa liian suureen vastuuseen joutuneeseen Timoon ja Siiriin, joka on perinteinen "erilainen nuori", ahdistunut erilaisuuden tunteestaan. Tarina kuitenkin etenee vauhdikkaasti, mikä lienee nuortenkirjassa tärkeämpää kuin henkilöt.

Sarjan toisessa ja kolmannessa osassa nuorten synkät kokemukset jäävätkin taka-alalle ja päähuomio siirtyy heidän välisiin suhteisiinsa, jotka eivät ole mitenkään helppoja tai yksinkertaisia. Samalla Introssa sivuun jääneet bändin jäsenet ottavat paikkansa tarinassa. Vastoinkäymisiä riittää niin bändissä kuin yksityiselämässäkin, mutta vähitellen Nietos alkaa saavuttaa mainetta ja saa myös jalkansa musiikkibisneksen oven väliin. Riffissä nuoret käyvät yhdeksättä luokkaa, Fade Outissa lukion tai ammattikoulun ensimmäistä luokkaa. Ensimmäistä osaa vaivannut hienoinen uskottavuusongelmakin korjaantuu nuorten kasvaessa. Pienenä kauneusvirheenä koko ajan ihmetyttää ammattikoulua käyvän Timon haaveet sähköinsinöörin urasta. Eikös ammattikoulusta valmistu sähköasentajia tai jotain sellaisia, vaikka toki ammattikoulun kauttakin pääsee insinööriopintoihin käsiksi.

Nietos on tasapainoinen nuortenkirjatriologia, jota suosittelen myös aikuiselle lukijalle. Itse asiassa arvelen, että tietyt teemat voivat puhutella aikuista paremmin kuin ainakaan kovin nuoria lukijoita. Liian simppeliä kirjallisuutta nämä kirjat eivät missään nimessä ole, mutta ihmissuhteiden vatvominenkaan ei toki kiinnosta kaikkia.

Lisäys: Kannattaa lukea myös Jokken arvio trilogiasta.


Maria Hämeen-Anttila ja Virpi Hämeen-Anttila: Nietos-trilogia

Intro (Otava 2007)
Riffi (Otava 2008)
Fade Out (Otava 2009)