Välivuosi kuvaa yhden kouluvuoden tapahtumia kahden hyvin erilaisen nuoren näkökulmasta. Simo on varsinkin kirjan alussa varsinainen reppana, jonka elämän pääsisältöä on tietokoneella pelaaminen. Hän ei ole päässyt peruskoulun jälkeen mihinkään vaan käy kympppiluokkaa. Häntä kuvataan värittömänä ja ulkomuodoltaan epäedullisena. Simon boheemi äiti ilmoittaa yllättäen, että perhe muuttaa äidin uuden miesystävän, Kauniaisissa asuvan professorin asuntoon. Simo saa isäpuolen lisäksi kaksi uutta sisarpuolta.
Toinen päähenkilö on vanhempi näistä uusista siskoista. Hänen nimensä on Lise-Marie - Lise Meitnerin ja Marie Curien mukaan - mutta häntä kutsutaan Limeksi. Hän on erittäin lahjakas matematiikassa ja nauttii yli kaiken haastavien tehtävien ratkaisemisesta ja tieteellisistä keskusteluista. Muille asioille hänellä ei mielenkiintoa riitäkään - esimerkiksi kanssaihmisten tunteille. Hän käyttää muita ihmisiä hyväkseen jokseenkin häikäilemättömästi. Samanlainen tunnekylmä hahmo on professori-isä, joka halveksii avoimesti poikapuolensa ratkaisuja. Ainakin Lime on aktiivinen naishahmo, jollaisia nuortenkirjat toki kaipaavat, mutta kovin uskottava tämä romaanihenkilö ei todellakaan ole. Mielessäni kuitenkin hurrasin, kun Lime rökitti ahdistelijaansa.
Tuija Lehtinen huvittelee kirjassaan myytillä, jonka mukaan älykkyys ei jätä tilaa muille inhimillisille ominaisuuksille, kuten tunteille tai moraalille. Lieneekö hänen mielessään ollut kenties Richard Feynman, joka oli kiistatta eräs maailmanhistorian merkittävimmistä tutkijoista mutta jonka suhtautuminen muihin ihmisiin jätti toivomisen varaa. Yleisesti ottaen ei kuitenkaan pidä paikkaansa, että poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset olisivat luonteeltaan kylmiä tai moraalittomia - pikemminkin päinvastoin. Todellisessa maailmassa he ovat yleensä mitä herttaisimpia ihmisiä. Autismikirjo toki aiheuttaa vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta ei tässä ole kyse siitäkään.
Mutta hömppäähän tämä on - mitä väliä? Minua vain häiritsee, että matemaattisesti lahjakas nuori nainen esitetään kirjassa friikkinä, johon tuskin kukaan pystyy samaistumaan. Tälläkö kannustetaan tyttöjä matemaatiikan ja luonnontieteiden pariin? Simohan kehittyy hahmona vastaavasti myönteisempään suuntaan tarinan edetessä ja löytää oman ammatillisen kutsumuksensa, jota kuvataan huomattavasti sympaattisempana kuin Limen päätöstä omistautua tieteelle.
Olen luultavasti yliherkkä kaikelle, jonka voi tulkita tieteeseen tai "kympin tyttöihin" kohdistuvaksi vähättelyksi, koska kumpaakin on ollut viime vuosina liikaa ilmassa ja kumpikin koskettaa suoraan myös minua. Tällaisia ajatuksia kirjaa lukiessa kuitenkin putkahti mieleen. Muutoin kirja on perusvarma nuorten hömppäkirja, joka viihdyttää ja ehkä herättää ajatuksiakin ihmisten välisistä suhteista.
Mitehän lähikirjaston virkailijat tuumivat, kun viime aikoina olen lainannut sieltä pelkästään nuortenkirjoja?
Tuija Lehtinen: Välivuosi (Otava 2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!