Raija Oranen: Aurora

Raija Oranen on taas ollut Suomen historian mahtinaisen jalanjäljillä. Aurora Karamzin (1808-1902) oli aikansa seurapiirikaunotar ja poliittinen taustavaikuttaja. Myöhemmällä iällä hän omistautui hyväntekeväisyydelle ja perusti Diakonissalaitoksen. Monta vuotta sitten olen lukenut toisenkin Aurora Karamzinin elämään perustuvan romaanin. En muista, kuka tuon kirjan oli kirjoittanut, mutta mielestäni Oranen onnistuu saamaan paremmin lihaa luiden päälle omassa romaanissaan. Se noudattelee varsin uskollisesti päähenkilön elämän todellisia käänteitä, joten juonipaljastukset eivät haitanne ketään.

Aurora Stjernvall esiteltiin suuren kohinan saattelemana Helsingin seurapiireille 16-vuotiaana. Hän ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan kelvollista aviomiestä, mikä oli tuolloin nuoren naisen ainoa tehtävä. Kaunis ja ylhäinen Aurora oli myös liian älykäs mieltyäkseen kehen tahansa. Kun ikäneidoksi jääminen alkoi uhata, hänet lähetettiin Pietariin hovineidoksi. Siellä hän lopulta solmi avioliiton satumaisen rikkaan kaivospohatan kanssa - ei tosin rakkaudesta vaan keisarinnan käskystä. Miehen kuoleman jälkeen Aurora avioitui uudelleen itseään huomattavasti nuoremman upseerin kanssa, mutta menetti tämänkin ennen aikojaan.

Aurora kuului erittäin etuoikeutettuun yhteiskuntaluokkaan, ja hänen päivänsä täyttyivät tanssiaisista ja muista huvitilaisuuksista. Levätä hän ei kuitenkaan saanut. Etuoikeuksia seurasivat velvollisuudet. Hänen odotettiin auttavan sukulaisia, edistävän isänmaan etua, osallistuvan kaivosyhtiön toimintaan ja kasvattavan aviomiehistä kunnon ihmisiä, kuten myös omasta pojasta ja lukuisista suojateista. Kaikki nämä tuottivat ilon lisäksi myös pettymyksiä. Naisen paikka oli kodin piirissä, mutta Auroran kaltainen poikkeuksellisen tarmokas ja erittäin varakas nainen sai vaikutusvaltaa myös valtakunnan asioissa - toki silloinkin miesten kautta. Romaanin Auroralla on korkea moraali ja vahva sisäsyntyinen velvollisuudentunto.

Auroran elämä kattoi suurimman osan autonomian ajasta. Tuon ajan historialliset tapahtumat ovat vahvasti mukana tässäkin romaanissa, kun seurataan poliittisia juonitteluja erityisesti Auroran ja hänen isänsä, prokuraattori Walleenin näkökulmasta. Kuten joululomalla lukemassani Fannyssa, myös tässä romaanissa sankareita ovat pikemminkin myöntyväisyysmiehet kuin historian yleensä sankareiksi nostamat nationalistiset intoilijat. Mielenkiintoinen näkökulma sekin. Tätä yli 600-sivuista tiiliskiveä lukiessa tuntui kuitenkin välillä, etten olisi ehkä kaivannut niin laajoja Suomen talous- ja poliittisen historian oppitunteja. Eipä voida kuitenkaan sanoa, etteikö viihdekirjallisuus pyrkisi myös valistamaan lukijaansa.

Kirjassa kuvattu Hakasalmen huvila on nykyään viehättävä museo. Enää se ei sijaitse kaupungin ulkopuolella eikä meren rannalla.


Raija Oranen: Aurora (Teos 2014)

Jouluhömppää x2

Joulumaa

Jouluna on tunnetusti aikaa lukea - vaikkapa fiksuja maailmankirjallisuuden klassikoita, joita on minunkin kirjapinossani muutamia. Sen sijaan olen lukenut hömppää sekä omasta että perheenjäsenten pinoista.

Joulun ensimmäinen hömppäkirja sai luvan olla Raija Orasen muutaman vuoden takainen historiallinen romaani Fanny, joka kertoo näyttelijätär Fanny Grahnin, sittemmin kauppaneuvoksetar Fanny Sinebrychoffin tarinan. Romaani perustuu todellisten henkilöiden elämään, kirjailijan mielikuvituksella väritettynä toki. Romaanissa Fannyn elämässä on kaksi miestä. Aviomiehen lisäksi hänen sydämensä on sykkinyt myöhemmälle langolle, lääkäri Ferdinand Wahlbergille. Romaanin juoni kuvaa 1800-luvun loppupuolen ruotsinkielisen sivistyneistön kulttuuririentoja. Päähenkilöt yhteen tuotava teatteri on tärkeää, mutta myöhemmin myös eurooppalaisen arvotaiteen keräily.

Maailmanhistoria ei kuitenkaan ohita romaanin sivistyneitä ja hyväntahtoisia päähenkilöitä, vaan poliittiset ristiriidat repivät heidän lähipiiriäänkin. Millainen suunta nuoren kansakunnan pitäisi ottaa, vai onko se kansakunta ollenkaan? Kansallisen itsetunnon noustessa ja Venäjän otteen samanaikaisesti kiristyessä Sinebrychoffeista tulee kansallismielisiä. Wahlberg puolestaan pysyy lojaalina Venäjän keisarille ja esivallalle, jota hän pitää laillisena. Kirjailija antaa Wahlbergin perustella pohdintojaan varsin laajasti, mikä onkin mielenkiintoista, koska edes romaanikirjallisuudessa pääsee harvoin eläytymään autonomia loppuajan venäläismielisten myöntyväisyysmiesten ajatuksiin. Historiankirjoituksessa heidät esitetään mielestäni tarinan konnina - jälkiviisaista historiallisista romaaneista puhumattakaan.

Wahlberg on muutenkin kiinnostava hahmo. Nuorena hän on romanttisen (kyllä, tarkoitan sitä 1800-luvulla mellastanutta kulttuuriliikettä) sankarin perikuva, omista tunteistaan huumautunut nuori haihattelija. Ei hän silti valistuksen perintöäkään ole unohtanut vaan pyrkii työskentelemään kansan tervehdyttämiseksi ja sivistämiseksi. Kansa vain ei osoita arvostavansa näitä pyrkimyksiä Wahlbergin toivomalla tavalla. Korkeita ihanteita vaaliva tohtori on heidän silmissään sekä ryssä että vihattava kapitalisti. Viimeistään vuoden 1918 tapahtumat horjuttavat tohtorin idealismia, kun kaikilla tuntuu olevan oma totuutensa, jota ollaan valmiit puolustamaan vaikka ase kädessä.

Fannyn elämän ristiriidat ovat perinteisiä naisten kohtaamia valintatilanteita. Asettaako ura vai perhe etusijalle? Vanhenevan näyttelijättären kohtaloa ei huvita koettaa, rikkaisiin naimisiin siis. Mutta ei aviomiehen kanssakaan aina helppoa ole, ei etenkään pitkinä päivinä, kun rikkaan rouvan ainoaa askaretta on posliiniesineiden järjestely. Minun makuuni kirjassakin on hiukan liikaa tunteissa kieriskelyä. Uskon kyllä, että tarinalla on myös ystävänsä. Minusta romaani on kuitenkin viihdekirjaksi hiukan pitkäpiimäinen.

Entäs joulun toinen hömppäkirja sitten? No, se oli Cathy Kellyn  esikoisromaani Naiselta naiselle. En muista, olenko lukenutkaan sitä aikaisemmin, mutta sillä ei liene väliä. Kaikkihan tällaiset kirjat ovat niin ennalta arvattavia, että kun on lukenut yhden, tietää kaikkien muidenkin juonen. Alussa nainen pääsee onnekkaasti eroon kelvottomaksi osoittautuneesta aviomiehestä/miesystävästä. Sitten hänestä tulee itsevarma, kaunis, seksikäs ja ennen kaikkea hoikka, ellei hän ole jo valmiiksi. Sitten kuvaan astuu Täydellinen Mies, joka on menestyvä, komea, hoikka, huomaavainen ja vastuuntuntoinen. Tapahtuu muutamia vastoinkäymisiä, koska eihän nainen voi heti ymmärtää omaa parastaan. Tarinan loppu on toki onnellinen: hyvikset saavat toisensa ja pahikset nenilleen. Ennen sitä kuvaillaan toki yksityiskohtaisesti jokaisen henkilön yllä olevat vaatteet. En ymmärrä puoliakaan käytetystä sanastosta enkä paljon muistakaan naistenromaanien naistenjutuista.

Romaani ei kuulu aivan Kellyn parhaimpiin, mutta muutenkin suosittelen genreä ainoastaan riittävän todellisuudentajuisille ihmisille. Muutoin on vaarana, että lukija tulee vain onnettomaksi odottaessaan onnellista loppua ja sitä täydellistä miestä, joka pystyy yksinään täyttämään naisen kaikki tarpeet (ks. Helsingin Sanomien maino kolumni).


Raija Oranen: Fanny (Teos 2008)

Cathy Kelly: Naiselta naiselle (Gummerus 1999)
Alkuteos: Woman to Woman, suom. Leena Vallisaari