keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Kaikkien aikojen suosikkiromaanini

Flunssa kaatoi kirjabloggaajan sängyn pohjalle. Mikäpä siis parempaa ajanvietettä kuin toteuttaa pitkään suunnittelemani bloggaus omista suosikkiromaaneistani. Osasta olen jo kirjoittanutkin (klikkaa kirjan nimeä, niin pääset bloggaukseen) ja lopuista pyrin saamaan aikaiseksi jonkinlaisen esittelyn jossain vaiheessa. Kirjat eivät ole listassa missään erityisessä järjestyksessä. Onkin ollut aina kauhean vaikea vastata kysymykseen, mikä on suosikkikirjani - niitä on niin monta!

Romaanit ovat erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että olen lukenut ne kaikki moneen kertaan. Joihinkin palaan säännöllisesti joka vuosi. Olen lukenut paljon muitakin erittäin hyviä kirjoja, mutta useimmiten yksi lukeminen riittää. Joitakin kirjoja haluaa makustella kerta toisensa jälkeen - ehkä epäoleellisia tai tylsiä paikkoja yli hyppien. Niinhän voi tehdä, kun juoni on tiedossa.
En tietenkään voi vastata arvoisan lukijani puolesta, mitä tästä listasta tulee mieleen. Kertokoon hän itse. Minusta se paljastaa sen, kuinka epälooginen asia maku loppujen lopuksi on, jos sillä tarkoitetaan sitä, mistä oikeasti nauttii. Bourdieulaisessa mielessähän maku on pikemminkin sitä, mitä haluaa kertoa itsestään muille, mutta se on aivan eri asia.

Myötämielinen lukijani, onko Sinulla vastaavia ikisuosikkeja ja miksi juuri ne romaanit ovat niin ihania?

PÄIVITYS 15.7.2015: Poistin loppujenkin kirjojen lyhyet esittelyt. Tilalle tulee linkit varsinaisiin bloggauksiin sitä mukaa, kun saan ne kirjoitettua.

8 kommenttia:

  1. Jumalat juhlivat öisin on hyvä, ja kaikki (tai ne, jotka olen lukenut) Herriotin kirjat ovat hyviä, muita en ole lukenut,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että osa suosikeistani on sellaisia, ettei juuri kukaan muukaan ole lukenut, kaikenlaisia vanhempien ja isovanhempien tai ala-asteen kirjaston hyllyistä löytyneitä aarteita.

      Herriotin kirja on itse asiassa ainoa, jota minulla ei ole omassa kirjahyllyssä. Vanhemmilla se kyllä on, ja luen sen kotona käydessä varmaan vähintään kerran vuodessa. Herriotilta ei tosiaan tule mieleen yhtään huonoa kirjaa, vaikka olen luullakseni lukenut kaikki hänen aikuistenkirjansa.

      Poista
  2. Muistan Britta-sarjan. :) Löysin hiljattain siitä yhden osan divarista, mutten ole vielä ehtinyt verestämään muistoja. Tarttin Jumalat-kirja on minunkin suosikkini, ja Eco'n heiluri kirja on ollut lukulistallani pitkään. Oletko lukenut Eco'lta Ruusun nimeä? Olisin itse sijoittanut sen vastaavalle listalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen toki lukenut Ruusun nimen. Se on huippuhyvä, kuten myös Baudolino, mutta kumpaankaan en ole tullut tarttuneeksi sittemmin.

      Minua kiinnostaisi lukea Britta-kirjoja ruotsiksi. Nuo vanhat käännöksethän ovat niin legendaarisen kamalia, että välillä jää hämäräksi, mitä niissä itse asiassa tapahtuu.

      Poista
  3. Ihminen, jolla on lempiteos tai lempikirjailija, ei lue tarpeeksi. :-)

    Olen lukenut listaltasi vain kaksi ensimmäistä, ja pidin niistä. Yritän tämän tästä rakentaa mielessäni jonkinlaista listaa lempiteoksistani, mutta se käy vuosi vuodelta vaikeammaksi. Siinä on Tolkienia, Gibsonia ja Linnaa. Seitsemää veljestä olen lukenut silloin tällöin ihan sen kielen vuoksi. Waltari oli ehkä nuoruudessani minulle se juttu, mutta en ole lukenut häneltä mitään moneen, moneen vuoteen. Nyt, kun listalle alkaa hiipiä näitä klassikoita (Gustave Flaubert, Emily Brontë), joten voisin ehkä lopettaa; makuni on muokkaantunut klassikkolistojen kautta tunnistamattomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käykö maku tunnistamattomaksi vai muuttuuko se muuten vain? Kymmenen vuotta sitten listallani olisi varmasti ollut useampikin Hermann Hessen kirja, mutta ne taisivat vain kuulua siihen aikaan ja ikään enkä ole niitä sittemmin lukenut. Waltari on kyllä kirjailijana loistava. Varsinkin Johannes Angeloksesta jäi mietittävää pitkäksi aikaa, ja Helsinki-trilogiasta tykkäsin myös, vaikka se ei kai yleensä ole Waltarin lukijoiden suosikkeja.

      Poista
    2. Minulla on ollut antielitistisiä taipumuksia, mutta nyt voimattomana seuraan, kuinka klassikkolukulista alkaa ottaa haltuunsa mielipiteitäni -- enkä ole kuin vasta alussa. Alan kiinnostua kirjallisuutta käsittelevistä kirjoista. Puhun suu vaahdossa viktoriaanisesta romaanista. Olen henkisesti tuuliajolla. Jos oireet jatkuvat pitkään, alan luultavasti puhua representoimisesta.

      Johannes Angelos on ollut ehkä suosikkini, vaikka pienoisromaaneihinkin liittyy hyviä muistoja. Johannes Salmisen esseestä, joka tarkasteli Waltarin näkemysten muutoksia suhteessa mm. sotaan, löytyisi ehkä uusi kulma, jota kautta romaaneja voisi alkaa lukea uudestaan. Ehkäpä.

      Poista
    3. Olen kyllä sitä mieltä, että kirjamausta ei kannattaisi ottaa stressiä. Se on hyvää makua, jos se tuottaa iloa tai ajattelemisen tarvetta. On syynsä, miksi jotkut kirjat ovat klassikoita. Yksi kaveri kyllä aikanaan paheksui minun lukuharrastustani - kaikenlaisten romaanien lukemiseen kuluva aika on poissa ylevästä ihmisenä kehittymisestä. En ottanut opikseni.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!