Mikaela Strömberg: Sophie.

Tämä blogi uhkaa ruveta toistamaan itseään - vai onko vain vika lukutottumuksissani. Taas kerran käsissäni on kirja, jonka naispäähenkilö kasvaa Pietarissa saksankielisessä yhteisöissä ja muuttaa sitten Suomeen pitkälti ruotsinkieliseen yhteisöön (aiemmista tapauksista voit lukea täältä, täältä ja soveltuvin osin myös täältä). Kaikkien näiden kirjojen sankarittaret ovat todella eläneitä henkilöitä. Maamme monikielinen ja monikansallinen historia on kiehtovaa ja ansaitseekin myös nykyihmisen huomion.

Ilmeisesti tositapahtumiin perustuvan romaanin päähenkilö on Sophie von Behse, saksalainen papintytär Pietarista. Lahjakas ja sanavalmis tyttö saa hyvän koulutuksen parhaiden piirien tyttärien kanssa ja valitaan hyvin nuorena hovineidoksi. Hovissa käykin hullusti, kun tyttö tulee raskaaksi. Häpeän välttämiseksi hänet naitetaan tuttavapiiriin kuuluvalle hollantilaiselle liikemiehelle, jonka mukana nuori Sophie muuttaa Suomeen. Edessä on ura suuren talon emäntänä tuntemattomassa maassa, jonka asukkaat puhuvat käsittämätöntä kieltä. Pietarin salit vaihtuvat eristäytyneisyyteen itäisen Uudenmaan metsissä, mutta siellä Sophien tarmokas ja käytännönläheinen luonne pääseekin oikeuksiinsa. Hän perehtyy maanviljelykseen ja avustaa seudun naisia synnytyksissä. Reippaat otteet ovat tarpeen, kun aviomieheenkään ei ole luottamista. Sophien toiminta herättää pahennusta, mutta lopulta myös ihailua paikallisissa asukkaissa. Hän pystyy toimimaan itsenäisesti miesten yhteiskunnassa.

Romaanin kerronta soljuu eteenpäin kepeänä ja polveilevana kuin kevätpuro. Kertojanääni on todellakin kaikkitietävä, tulevat tapahtumat tuntevana hiukan näsäviisaskin. Se karkaa välillä vuosia eteenpäin tarinasta ja toppuuttelee sitten itseään. Se ei kuitenkaan moiti päähenkilö kohtuuttomasti. Tyyli ja asenne tuo mieleen Ulla-Lena Lundbergin.

Romaanista ovat tykänneet muun muassa Ulla, Marika Oksa, Tuijata ja Nanna.


Mikaela Strömberg: Sophie. Romaani (Schildts & Söderströms 2015)
Käsikirjoituksesta suomentanut Helene Bützow