Ivar Rødningen: Trollturen

Kuva: Aune Forlag AB

Tässäpä onkin blogin nimikkokirja, kun vuorenpeikoista kertoo! Sain tämän söpöläisen jokin aika sitten Norjan-tuliaiseksi. Voiko kirjaa vastustaa, jos jo kansikuvassa ylväs hirvi seisoo kallioksi naamioituneen peikon nokalla?

Kirja on lyhyt ja teksti isoa - lastenkirja. Oletan. Päähenkilö on pikkupoika, joka lähtee tuntureille selvittämään, ovatko peikoista kerrotut tarinat totta. Peikothan ovat rumia ja pelottavia taruhahmoja, joista osa on niin suuria, että ne ovat osa maastonmuotoja.

Kuten arvattavissa oli, poika löytää luonnosta monenlaisia peikkoja. Vaikka niillä on kansanperinteessä vähän paha maine, ne paljastuvat ihan kilteiksi. Aika tyhmiä ne kyllä ovat. Naureskelevat mokomat iltanuotiolla, kuinka ovat taas saaneet peloteltua ihmisiä.

Peikkoja löytääkseen pitää mennä niin kauas luontoon, ettei kukaan ihminen ole kulkenut siellä ennen. Kirjan joka sivulla esitelläänkin mahtavia norjalaisia maisemia. Kansikuva voisi olla vaikkapa Sognevuonolta. Jotunheimenin aluetta arvelisin kuitenkin useimpien kuvien insipiraationlähteeksi.

Ei kirjassa tietenkään mennä kovin syvälle kansanperinteeseen. Kiinnostavaa kyllä olen jutellut aika monen sellaisen nuorehkon norjalaisen kanssa, joka ajattelee ihan vilpittömästi, että norjalaisessa luonnossa on läsnä kaikenlaisia olentoja. Olennot, sanottakoon niitä vaikka peikoiksi, ilmaisevat itsensä erinäisinä luonnonilmiöinä tai vain kulkijan mielessä esiintyvinä tuntemuksina.

Ivar Rødningen (kuvitus) ja Lillian Waaden (teksti): Trollturen (Aune Forlag, ei painovuotta)