sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ville Raivio: Klassikko

Isäni on opettanut, kuinka ei-toivotut seurailijat karistetaan kannoilta maastossa. Yksi keino ovat yllättävät ja epäjohdonmukaiset suunnanmuutokset, jollaisiin tämä blogikin näyttää turvautuvan - ilmeisen huonolla menestyksellä, sillä viime kuussa kävijöitä oli enemmän kuin koskaan. Kiitos siitä.

Joka tapauksessa ainakin omasta mielestäni on ollut yllättävää, että olen viettänyt monia hauskoja miesten pukeutumisoppaan seurassa - siitä huolimatta, että olen nainen ja ulkoiselta olemukseltani, öh, hiukan nuhjuinen. Onhan yliopistoihmisen virkapuku risa villapaita ja huonosti istuvat farkut. Ehkäpä kuitenkin juuri sitä syystä minua miellyttää nähdä ihmisiä, jotka jaksavat panostaa pukeutumiseensa.

Ville Raivion Klassikko on osoitus valtavasta paneutumisesta asiaan. Se on opas klassiseen miesten pukeutumiseen, mutta samalla se esittelee sekä pukeutumisen kulttuurihistoriaa että vähintäänkin rivien välissä uudelleen syntynyttä nuorten keikarien alakulttuuria. 1970-luvulla yleinen yhteiskunnan demokratisoituminen johti nimittäin vapaamuotoisempaan pukeutumiseen, mutta klassinen tyyli ei kadonnut mihinkään. Nykyään klassinen tyyli ei ole useimmille miehille itsestäänselvyys, mikä on tehnyt siitä sitäkin innostuneemman harrastajajoukon kiinnostuksen kohteen ja elämäntavan. Luulenpa, että myös 1920-luvun Kalle Björk olisi viihtynyt tämän kirjan parissa.

Klassikko esittelee tyylikkään miehen vaatekaapin kokonaisuudessaan: puvut, takit, housut, neuleet, kengät, asusteet ja tietenkin myös juhlapukineet. Ratsastuksen harrastajalle monet vaatekappaleet ovatkin tuttuja: jodhpur-kengät, tikkiliivit, plastronit, argyle-kuvioiset polvisukat (oma suosikkini!), mutta myös knallit, silinterit ja frakit osana kouluratsastuksen kilpailuasua... Huvittavaa kyllä sottainen ja rapainen hevosurheilu näyttää säilyttäneen monia klassisen pukeutumisen elementtejä, mutta onpa toisaalta moni vaatekappale saanut alkunsakin yläluokan ratsastusharrastuksen tarpeista.

Vaikka alaotsikko tarjoaa kirjaa "jokaiselle miehelle", se lienee suunnattu ensisijaisesti asiaan jo jonkin verran perehtyneille. Kirjan loppuun sijoitetusta sanastosta huolimatta tekstiä on nimittäin hieman hankala seurata ilman aiempaa perehtymistä asiaan. Ymmärrän, että havainnollistavan kuvituksen hankkiminen on aina työlästä, mutta suurempi määrä kuvia olisi tehnyt tekstistäkin helpommin luettavaa. Annan esimerkin: "Raglanin hihan sauma leikataan luonnollisen logaritmin muotoiseksi, jolloin hiha yltää kainalon alta kauluksen alle." Käsi pystyyn, kuka ymmärsi hihan muodon ilman kuvaa - jollainen löytyy vasta kuusi sivua myöhemmin!

Raivio toteaa, että laadukkaat vaatteet palvelevat pitempään, säästävät luonnonvaroja ja tulevat lopulta edullisemmaksikin kuin heikkolaatuiset tuotteet. Kannattaa hoitaa ja korjata, ei aina ostaa uutta. Kirjassa on runsaasti hoitovinkkejä eri materiaaleille, ja osa niistä päätyy taatusti käyttöön tässäkin huushollissa. Käsittelin muun muassa vanhat mokkanahkanilkkurit miltei uuden näköisiksi!

Järkiperäiset selitykset ovat kuitenkin asia itsessään, ja toinen asia on se, että kirjoittajankin suurin innoittaja lienee kauniiden vaatteiden tuottama esteettinen mielihyvä, jota Raivio ei pyri mitenkään peittelemään. Miksi pitäisikään? Sellaisetkin asusteet, joita kukaan ei voi nähdä, tuottavat tyylikkäinä ja huolellisesti harkittuina salaista iloa kantajalleen. Entäs mitä tehdä, kun uudet kengät on ostettu ja rasvattu kenkävoiteella? "Tämän jälkeen aineen jäännökset hangataan puuvillaliinalla pois ja paria ihastellaan." Älkää unohtako ihastelua!

Kirjassa miltei nautinnollisinta onkin Raivion suomen kieli, joka on yhtä aikaa kekseliäistä ja huoliteltua, kuten tyylikkään keikarin pukeutuminenkin.

Kävin äskettäin konsertissa, jonka yleisössä oli monenlaisia vaatteita. Tein paljon huomioita kirjasta oppimani perusteella.


Ville Raivio: Klassikko - Jokaisen miehen tyylikirja (Tammi, sa., 2015?)

4 kommenttia:

  1. Näistä yllävistä suosiopiikeistä selvitään, vaikka hämäävät ja hämmentävät. Toisaalta eikö ole hauskempaa, kuin kävijöitä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta - kyllä minäkin uskon, että tästä selvitään. :) Toki julkinen blogi jäisi puolitiehen, ellei kukaan lukisi sitä, eli mukavaa on.

      Poista
  2. Täällä! Luonnollisen logaritmin kuvaaja eli muoto on tuttu (vaikken ehkä ole ihan varma, mistä saumasta on kyse). :-)

    Sain joskus nuoruudessa vaateliike Kuusisen kustantaman pukeutumisoppaan. Opiskeluaikoina yritin sen pohjalta kahdesti käynnistää totaalista siistiytymisprojektia, mutta mukavuus vei aina voiton. Farkut ja (musta) t-paita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin pitkän matikan lukijana sen logaritmin muistin, mutta eipä hahmottunut, mikä sauma ja miten päin. :)

      Mukavissa vaatteissa on se huono puoli, että jostain syystä (vuosia jokaviikkoista käyttöä) ne tuppaavat kulumaan puhki aivan liian aikaisin. Nytkin harkitsen, pitäisikö kuitenkin ostaa uudet farkut ennen kesää. Nykyisiä kehtaa juuri ja juuri käyttää sukkisten kanssa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!