Puolivuosikatsaus

Ilmari Juutilainen (oik.)
SA-kuva

Ensi viikolla tämä blogi tulee puolen vuoden ikään. (Kauheaa, kun aika kuluu niin nopeasti.) Koska en aio olla merkkipäivänä tietokoneen ääressä, haluan pohtia väliaikatietoja jo nyt. Metakeskusteluun kyllästynyt lukija hypännee tekstin yli. Aikamme on kuitenkin lyhyt täällä ja turhia kaikki tekomme muutenkin.

Puolen vuoden aikana olen moneen kertaan ehtinyt miettiä, mitä järkeä on pitää blogia, jota kukaan ei lue. Synkät mietteet on aina toistaiseksi keskeyttänyt joku, joka kertoo, että kyllä minä luen. Onneksi kirjoitankin omaksi ilokseni, työkirjoittamisen vastapainoksi. Välillä pitää irroitella ilman suorituspaineita.

Kävijälaskurien mukaan keskimäärin on ollut sellaista kolmea lukijaa päivässä, joten ei tämä mikään yleisömenestys ole ollut. Enpä sellaista odottanutkaan. Tosin en täysin luota kävijälaskureihin, koska ne eivät näytä noteeraavaan esimerkiksi mobiililaitteilla surffaavien vierailuja.

Suurin lukijaryhmä näyttäisivät olevan satunnaiset googlailijat. Toivon heidän löytäneen, mitä he ovat olleet etsimässä. Ei, en aio kertoa hassuja hakusanoja...

Puolen vuoden suosituimmat jutut:

1. Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset
2. Yrjö Jylhä: Risti lumessa
3. Ilmari Juutilainen: Punalentäjien kiusana

Osaatteko tehdä päätelmiä kärkikolmikosta? Minä en.

Viime viikkoina blogi on mennyt kovin totiseksi, enkä voi luvata muutosta asiain tilaan lähitulevaisuudessakaan. Olen minä hömppääkin lukenut, mutta ei siitä ole ollut oikein mitään sanottavaa.

Mitähän kannattaisi seuraavaksi lukea, ettei joudu aivan raskasmielisyyden valtaan?