Hän katseli onnellisena ystäväänsä, joka alkoi laveasti selittää Sirkalle, kotiinsa tunkeutuneelle naiselle, kuinka korkealta ja kovaa hän pystyi kiljaisemaan, tarvittaessa myös laulamaan. Hän antoi pari taitavaa ääninäytettäkin, ja kun hän tapaili Yön kuningattaren staccatoja, älyseinä rämähti päälle kuvitellen, että keittiössä on jälleen tulipalo.
"Katsokaa nyt! Tuo seinä on menettänyt järkensä!" Irma osoitti syyttävästi näyttöä, jolla oli tähänkin pulmaan kolme ratkaisua: 1 Sammutuspeite 2 Yleinen hätänumero 112 3 Huoltoyhtiö. Nainen rypisti peitevoideltuja kasvojaan ja näytti lähinnä Lumikilta rumissa vaatteissa.
"Haluatteko kuulla Pyhästä Hengestä?" hän sanoi sitten. Se olikin ainoa vaihtoehto, jota älyseinä ei vielä ollut keksinyt heidän aamuunsa tarjota.Ehtoolehto-trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta (Kuolema Ehtoolehdossa 2013 ja Ehtoolehdon pakolaiset 2014) tutuksi tulleet lähes satavuotiaat rouvat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja Margit ovat päässeet muuttamaan takaisin kotiinsa palvelutaloon. Ehtoolehdon remontti on siis valmistunut, mutta entisellään on vain kommellusten määrä. Ehtoolehdosta on tehty geronteknologian piloottihanke, jota tukee kolme ministeriötä - mutta siitä huolimatta hoitomaksut nousevat koko ajan. Palvelutalo on koneistettu niin perinpohjaisesti, ettei hoitajia, askarruttajia tai jumppareita enää tarvita. Hoidokkien lisäksi ainoat talossa näkyvät elävät olennot ovat salaperäisen uskonlahkon vapaaehtoiset saarnaajat ja rotat.
Kuten arvata saattaa, älyseinä, hoitorobotit ja 3D-tulostettu ruoka eivät pysty tyydyttämään edes perustarpeita, saati sitten sivistyneiden rouvien henkisiä tarpeita. Onneksi radiosta tulee hyvää musiikkia. Anna-Liisa uppoutuu rakkaaseen Taikavuoreensa. Siiri ja Irma ajelevat raitiovaunulla ympäri Helsingin kantakaupunkia sen arkkitehtuuria kommentoiden. Eniten raitiovaunukohtauksista saakin irti Helsinkiä tuntava lukija. Rouvat tarkkailevat uteliaina omituiseksi muuttunutta nykyaikaa. Palvelutalossa vanhusten ja teknologian välinen sota kärjistyy kuitenkin tilanteeseen, jossa päähenkilöiden on valittava puolensa.
Ehtoolehdon tuho on vieläkin överimpi kuin sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Lindgrenin teksti laukkaa eteenpäin kuin pillastunut hirvi. Se tuntuu liikkuvan pikemminkin painajaismaiseksi muuttuneessa lähitulevaisuudessa kuin tässä ajassa. Se varoittaa yhteiskunnasta, jossa ihmisen kosketus on korvattu älylaitteilla eikä kenelläkään ole enää kirjahyllyä kotonaan. Ehtoolehdon tarina loppuu ilmeisesti tähän kirjaan, mutta ratkaisemattomia kysymyksiä jäisi vielä epilogia varten.
Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho (Teos 2015)
Kiinnostava esittely, kiiitos Kirjavuorenpeikko!
VastaaPoistaTämä kuulostaa kunnon dystopialta. Monet vanhemmat ihmiset huokaavat jo nykytodellisuudessa, että eivät viitsi 'seurata aikaansa', koska se ei vaikuta heistä järkevältä.
Yleensä kaikki teknologiset uudistukset otetaan käyttöön noin vain ilman eettistä tai muutakaan harkintaa. Jo Albert Einstein varoitti aikanaan atomin mahdollisuuksien käyttämisestä vääriin tarkoituksiin. Nyt on ehkä enemmän kuin koskaan keksintöjä, jotka pitäisi yksinkertaisesti jättää nurkkaan.
Kiinnostava on kirjakin. :)
PoistaAamun Hesari uutisoi, että vanhustenhoitajarobotteja on käytössä jo Ruotsissa: http://www.hs.fi/talous/a1432350205314
En minä teknologiaa muuten vastusta, mutta ei ole hyvä, jos se erottaa ihmiset toisistaan tai ylipäätään todellisuudesta. Ydinteknologia on hyvä esimerkki, sitä on käytetty pahoihin tarkoituksiin ja toisaalta jätetty käyttämättä hyviin tarkoituksiin. Arjessa seurustelisin kuitenkin mieluummin ihmisten kuin koneiden kanssa.
Tämä on minusta tärkeä kirja monin tavoin
VastaaPoistaOn kyllä. Luulenpa, että kirja herättää romaanina paljon enemmän keskustelua kuin esimerkiksi sanomalehden kolumnina.
Poista