Arkajalka kertoo biisonionnettomuudessa surmansa saaneen villin lännen karjatilallisen perillisestä, joka saapuu Englannista ottamaan tilan haltuunsa. Seudulla on tapana koetella mitä erilaisimmilla tavoilla vasta saapuneita uudisasukkaita, arkajalkoja. Kiusaajille tilanne on tavallistakin herkullisempi, koska nuori Waldo Badmington nousee junasta hännystakissa ja silinterissä kävelykeppi kädessään ja on siis äärimmäisen erilainen kuin villin lännen miehet. Hän kuitenkin suhtautuu kaikkiin temppuihin kohteliaan välinpitämättömästi. Koska arkajalka ei säikähdä tai muutenkaan näytä mitään inhimillisiä tunteita, paikalliset kyllästyvät pian. Ongelmat eivät kuitenkaan lopu, vaan konflikti paikallisten kanssa kärjistyy oikeudenkäyntiin, jossa Waldo tuomitaan syyttömänä hirtettäväksi. Hän suhtautuu epäoikeudenmukaiseen tuomioonkin niin pelottomasti ja arvokkaasti, että viimeistään siinä vaiheessa hän voittaa puolelleen paikallisen väestön kunnioituksen. Lopussa Lucky Luke toki pelastaa Waldon ja oikeat konnat saavat ansaitsemansa rangaistuksen.
Mustissa kukkuloissa tuulahduksen toiseutta villiin länteen tuo tutkijanelikko, jonka oppaana Lucky Luke toimii. Tarkoituksena on selvittää Mustina kukkuloina tunnetun alueen soveltuvuutta Yhdysvaltain kolonisaatioon. Tarinassa on paljonkin ironiaa. Tutkijat esiintyvät alkuperäiskansojen ystävinä, mutta heidän toimintansa johtaa lopulta niiden asuinalueiden valtaamiseen, kuten arkkikonna itse asiassa ennustaa. Monilla tieteenaloilla on todellisuudessakin historiallinen taakkansa kannettavanaan.
Tutkijana minua viehättää suuresti kyseisen sarjakuva-albumin tiedemiehistä maalaama kuva. Yliopistolaiset esitetään ihan omana rotunaan, täysin arkitodellisuudesta vieraantuneena mutta hyväntahtoisena ja uteliaana väkenä, jonka mielenkiinnon kohteita muut eivät juuri pysty ymmärtämään. En väitä, etteivätkö ainakin jotkut yliopistolaiset olisi vielä nykyäänkin sellaisia. Wienin yliopistossa opiskellut tohtori Gustav Frankenbaum jopa vaivuttaa kalliolla vaanivan roiston uneen esitelmällään, jota kollegat pitävät tietenkin tavattoman kiintoisana. Mitkään arkielämän vastukset eivät saa yliopistomiesten hyväntahtoista mutta sangen teoreettista uteliaisuutta sammumaan. Mistään matkan vaaroista he eivät tunnu olevan tietoisia.
Arkajalan Waldon tavoin myös Mustien kukkuloiden tutkijanelikko tuo mukanaan oman tapakulttuurinsa ja arvonsa, jotka eroavat räikeästi paikallisista tottumuksista. Waldon tyyneys kuolemankin edessä tuntuu lukijasta jopa hiukan vastenmieliseltä. Voi vain kuvitella, millainen kasvatus tarvitaan äärimmäiseen itsehillintään ja tunteiden kieltämiseen. Sen sijaan tiedemiesten tavat tuntuvat vain herttaisilta. Hekin selviävät konflikteista voittajina menettämättä malttiaan. Parhaiten tämä käy ilmi kohtauksessa, jossa palkkatappaja tönäisee kapakassa tohtori Frankenbaumia tarkoituksenaan ampua tämä kaksintaisteluissa (kuva alla, pahoittelen kehnoa laatua). Mutta Frankenbaum pelaakin omilla säännöillään, jotka ovat peräisin Wienin yläluokalta. Hän ilmoittaa, että hänellä on loukattuna osapuolena oikeus valita aseet. Yllättäen kapakan asiakaskunta kääntyy hänen puolelleen - taatusti tietämättöminä wieniläisistä kaksintaistelusäännöistä. Roisto joutuu yllättävään tilanteeseen, kun revolverien sijaan kaksintaistelu käydään floreteilla. Tohtori paljastuu eteväksi miekkailijaksi ja voittaa.
Siirtomaissa erilaiset ihmisryhmät ovat kohdanneet. (Jollain antropologian kurssilla joskus opetettiin, että kulttuurit ovat abstraktioita eivätkä ne kohtaa tai tee muutenkaan mitään. Ihmiset kohtaavat, eivät kulttuurit.) Varmasti kaikenlaisia konflikteja on sattunut. Lucky Lukessa kulttuurierot esitetään varsin hyväntahtoisessa valossa. Roistot eivät niitä ymmärrä, mutta muuten eri kulttuureissa elävien, toisiinsa ymmärtäväisesti suhtautuvien ihmisten vuorovaikutus koituu kaikkien hyödyksi. Se sanoma tuntuu tuoreelta edelleen.
Morris & Goscinny:
Mustat kukkulat, alunp. Les collines noires (1971), suom. Juhani Härmä
Arkajalka, alunp. Le pied tendre (1968), suom. Annukka Kolehmainen
Loistobloggaus :)
VastaaPoistaMustat kukkulat on minusta paras Lucky Luke, pidän myös Arkajalasta ja Piikkilankoja Preerialla, muistaakseni Valkoinen ratsastaja oli hyvä ja Billy the Kiddin jatko-osa jotkut Dalton jutut ovat erinomaisia esim Daltonit pääsevät hoitoon.
Miellän Mustien kukkuloiden tutkijat loputtomassa innossaan voittajina ja olen nähnyt kaverit suvaitsevaisuutta lisäävinä, eli erikoinen on erityistä. En ole lukenut albumia hiljattain. Tietenkin hahmot on voimakkaasti liioiteltuja, mutta innostaan huolimatta heidän tietonsa reaalimaailmasta eivät riitä ilman Lucky Lukea. Olen pohtinut tätä lapsen intoa ja uskoa parempaan maailmaan, se vie monesti pidemmälle kuin kylmä kyyninen realismi, vai viekö??? Toivottavasti.
:) Mainitsemasi tarinat ovat myös tuttuja. Luin näitä ihan kauheasti lapsena, kun meillä oli niitä iso pino kirjahyllyssä.
PoistaOlet oikeassa, että tutkijan innossa on paljon lapsen intoa jäljellä. Ei sitä työtä muuten jaksaisi. Toisaalta luotetaan liikaa siihen, että into kantaa käytännön ongelmien yli. Aiemmin tutkijoilla on ollut joku Lucky Luke tai vaimo tai taloudenhoitaja huolehtimassa käytännön asioista. ;)
Toistan edelleen, että olet saanut tästä paljon irti.
PoistaSelailin albumit läpi. Arkajalassakin näkyi olevan kaksintaistelukohtaus ja Arkajalka näytti pääsevän yhteisön tavoille, kun Boiledhas saapuu maisemiin. Morris tarkoituksella rakensi perushahmot varsin perinteisiksi. Kummassakaan albumissa ei ole naisia oikeastaan ollenkaan.
Kiitos. :) Tuo on tosi hyvä pointti, että Waldo "kotoutuu" ja omaksuu paikallisyhteisön tapoja. Hän esiintyy lopussa jo täysin paikallisyhteisön jäsenenä. Myös Mustissa kukkuloissa cheynnepäällikön poika Pikku Rakki sulautuu vieraaseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan, kun hän päätyy lopulta Wienin yliopiston professoriksi. Se on kyllä aika optimistinen veto tekijöiltä, kun yhteiskunnat olivat kuitenkin tuohon aikaan todella rasistisia eikä alkuperäiskansojen jäsenten ollut mitenkään helppo saada asemaa.
PoistaPikku Rakin kuva viimeisellä sivulla on todella hieno. Tavallaan koko sarja kertoo joko Villin Lännen katoamisesta tai "sivistyksen" etenenisestä, Kiskot yli preerian, Laulava lanka, Ryntäys Oklahomaan ...
PoistaValitettavasti syrjintää esiintyy eri muodoissa ja minusta ongelmallisinta on piilossa oleva, sellainen joka on miltei automaation tasoinen.
Mietin vielä kommenttiasi, ettei kummassakaan albumissa ole naisia. Naiset taitavat olla kaikissa Lucky Luke -tarinoissa enempi sivurooleissa. Poikkeuksina tulee mieleen Calamity Jane ja Daltonin muori, ja näistä ensimmmäinenkin on pääosassa lähinnä siksi, että hän on omaksunut miehen roolin yhteisössä.
Poista