Kirja jatkaa Fryn elämäntarinaa siitä, mihin Koppava kloppi sen jätti. Fry on selvinnyt hankalista teinivuosistaan, päässyt opiskelemaan Cambridgen yliopistoon ja löytänyt kutsumuksensa opettajantyöstä sellaisissa yksityisissä sisäoppilaitoksissa, joita hän on itsekin käynyt. (Yksi kouluista sijaitsi Thirsk-nimisessä kaupungissa Yorkshiressä. Se saattaa soittaa jotain kelloja kirjain ystävän mielessä.) Yliopistossa hän päätyy aika lailla sattumalta teatteripiireihin, ja vähitellen näytteleminen muuttuu harrastuksesta ammatiksi. Se tuo myös rahaa ja Fryn salaa kaipaamaa kuuluisuutta.
Fryn elämä on siis kirjan kuvaamana ajanjaksona paljon paremmalla tolalla kuin edellisessä kirjassa, mutta Fryn tarinointi ei naurattanut yhtään samalla tavalla kuin siinä. Ehkä muistelmista saisi enemmän irti, jos tuntisi jo ennestään henkilöt ja teokset. Niihin perehtymättömälle lukijalle "aikakirjat" jäävät luetteloksi Fryn ja kumppaneiden teoista.
On kirjassa silti kiinnostaviakin asioita. Fryn elämän perustava kokemus vaikuttaisi olleen ristiriita itseinhon ja kehnon minäkuvan ja muiden näkemän itsevarmuuden ja snobismin välillä. Ahmin myös Cambridgen vuosista kertovat sivut. Keskiajalla perustetun huippuyliopiston perinteet ovat aivan erilaisia kuin täällä Suomessa, mutta aina ja kaikkialla opiskelijat ovat istuneet filosofoimassa, kunnes päivä koittaa taivahalla. Minullekin opiskeluvuodet ovat olleet elämän onnellisinta ja antoisinta aikaa. Yliopistomaailman lisäksi lukija saa piipahtaa lontoolaisilla herrakerhoilla, joita siis on ihan oikeasti edelleen olemassa!
Suosittelen kirjaa Fryn ja brittikomiikan ystäville. Muille en ehkä niinkään
Stephen Fry: Fryn aikakirjat - muistelma (Schildts & Söderströms 2014)
Alkuteos: The Fry Cronicles 2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!