Ari Mennander: Teemu

Kuva: Cheryl Adams
Wikipedia

On ristiriitaista, että seuraan mielelläni urheilua, mutta en tykkää ominaisuuksista, jotka tekevät ihmisestä huippu-urheilijan. Olen aina kavahtanut ihmisiä, jotka haluavat olla parempia kuin muut. Möllötän mielelläni keskinkertaisuudessa. Teemu Selänne on kiistatta yksi voitontahtoisista, ja mainio uusi elämänkertateos tekee perusteellisesti selkoa niin menestyksestä kuin sen pimeistä puolistakin.

Mennander kertoo kirjassaan, että sen kirjoittaminen alkoi jo vuonna 2005, kun Selänne harkitsi ensimmäisen kerran vakavasti uransa lopettamista. Sen piti ilmestyä jo viime syksynä, jolloin se ilmestyi jo kirjaston tietokantaan ja ehdin varatakin sen. Sitten ilmoitettiin, että ilmestyminen siirtyy - Selänne on päättänyt jälleen jatkaa uraansa.

Pitkä kirjoitusaika näkyy kirjassa, mutta ihme kyllä lähinnä hyvällä tavalla. Siinä on valtavasti tietoa, mutta punainen lanka säilyy näkyvissä koko tarinan ajan. Teos on tasapainoinen ja kertoo kirjoittajansa vankasta ammattitaidosta. Alussa päästään suoraan Selänteen uran huippuhetkeen, Stanley Cupin voittoon. Sitten aloitetaan alusta ja käydään läpi aikajärjestyksessä ne tapahtumat, jotka johtivat jääkiekkoilijan suurimpaan triumfiin.

Kirja on perusteellinen, mutta myös yllättävän kriittinen kertomus jääkiekkotähdestä. Se kuvaa Teemu Selännettä poikkeuksellisena lahjakkuutena, joka säilyttää  avoimen ja ystävällisen luontonsa läpi yhtä lailla menestyksen kuin vaikeiden vuosienkin. Kirjassa on huomioitu sekä tilastojen ystävät että Selänteestä henkilönä kiinnostuneet. Vaikka olen kiinnostunut urheilusta, NHL:ää olen seurannut vähemmän. En ole ennen tämän kirjan lukemista ymmärtänytkään, kuinka suosittu urheilija Selänne on myös Atlantin toisella puolella.

Toisaalta kirjassa paljastetaan menestyksen hinta. Selänne tottui erityiskohteluun heti lapsena, kun koko perhe eli lahjakkaan lapsen ja tämän urheilu-uran vaatimusten mukaan. Veljet jäivät syrjään, kun isä keskittyi puskemaan Teemua kohti menestystä. Kirjassa veljet vakuuttavat kuitenkin, etteivät he ole katkeria osastaan. Aika kauhealta yhden lapsen eritysasema kuitenkin tuntuu näin ulkopuolisen mielestä. Uran huippuvuosina myös Selänteen oma perhe jäi vähemmälle huomiolle, kun jääkiekko ja lukuisat kaverit veivät tähtipelaajan ajan. Vaikka kirjassa todistetaan Selänteen olevan juuri sellainen mukava mies kuin hänen julkisuuskuvansakin antaa ymmärtää, läheisten mukaan hän olettaa olevansa keskipiste, jonka ympärillä kaikkien muidenkin elämän tulee pyöriä. Eniten on kuitenkin uhrannut Selänne itse. Urheilu-ura on vaatinut etenkin hänen jaloiltaan niin paljon, ettei niistä tule enää kalua edes tavalliseen elämään.

Teeemu on kertomus poikkeusyksilön elämästä. Urheilukirjana se erottuu edukseen monipuolisuutensa ja syvällisyytensä vuoksi. Kuvia ja jääkiekkofanien rakastamia tilastotietoja on paljon. Kenties juuri niiden takia kirjasta on tullut valtavankokoinen. Missähän sitä on ajateltu luettavan? Ainakaan sitä ei huvita ottaa matkalle mukaan, ja sängyssä lukeminenkin vaatii tyynykasan kirjan alle.


Ari Mennander: Teemu (Otava 2014)