Antto Terras: Stockmann Yard

Tässäpä kirja, joka jätti jälkeensä sangen ristiriitaisen tunnelman. Kirja kertoo ammattilaisista, joiden olemassaolosta kovin moni ei liene ollut edes tietoinen, eli Stockmannin myymäläetsivistä - ja tietenkin myös monenkirjavista varkaista. Toisaalta monet kirjassa kuvat sattumukset ovat aidosti hauskoja ja kirjailija pohtii oivaltavasti Stockmannin tavarataloon liittyviä merkityksiä. Tavaratalon menestys on perustunut siihen, että asiakkaan on annettu tuntea olevansa aivan mitä hän vain haluaa.

Kirjalla on kuitenkin toinenkin puoli, mukanokkeliin sanankäänteisiin ohuesti verhottu sovinismi ja muu typeryys, joka ei ainakaan minua naurata. Kirjailija haikailee jonnekin menneisyyden myyttiseen onnellaan, jossa ei ollut feministejä ja ammattiyhdistysväkeä laittamassa lihaa syövää heteromiestä ruotuun ja rikollisiakin sai pahoinpidellä aivan rauhassa. Kirjailijan esittämä kritiikki joitakin Suomen oikeuskäytäntöjä kohtaan voi olla oikeutettuakin, mutta tuskin oikeusvaltioperiaatteista, tasa-arvosta ja työläisten oikeuksista luopuminen rikoksia vähentäisi, taitaisi päinvastoin lisätä niitä. Ainakin tällaiseen johtopäätökseen saattaisi tulla, kun miettii, kuinka paljon turvallisempi paikka Suomestakin on tullut sen jälkeen kuin ihmisoikeuksia on alettu kunnioittaa.

Joka tapauksessa osansa kirjailijan pilkasta saavat naiset, vähemmistöt, poliisit, muiden liikkeiden vartijat ja ennen kaikkea Stockmannin asiakkaat - siis enimmäkseen aivan kelpo ihmiset. Helpolla Terras ei päästä virolaisiakaan, eli sitä kansaa, jonka keskuudesta hän on itse lähtöisin. Kai tämä sitten on joissakin piireissä ihannoitua "poliittista epäkorrektiutta", jota itse sanoisin vain pilkanteoksi. On sääli, että sen vuoksi lukukokemuksesta jää jokseenkin tunkkainen jälkimaku, sillä osa tarinoista on tosiaan varsin mainioita. Oma suosikkini on rakennusmestariksi naamioitunut varas, joka pääsi kypärä päässä, huomioliivi yllään ja tärkeän näköinen kansio kädessään liikkumaan jokseenkin vapaasti rakennuksessa. Ja eihän kukaan ihmettele, kun tällainen työteliään näköinen henkilö kiskoo vaikka kokonaista kuormalavaa perässään! Samoin nauratti kaktusvaras, joka onnettomin seurauksin tunki kasvin kainaloonsa. Kirja sisältää myös toteuttamiskelpoisia ohjeita myymälävarkaan uralle pyrkiville.

Olisi ollut hyvin kiinnostavaa päästä seuraamaan keskustelua, joka tästä kirjasta on epäilemättä Stockmannilla käyty. Minullahan ei ole rahaa eikä mielenkiintoa suurisuuntaiseen shoppailuun, mutta joka tapauksessa hiukan mietityttää, haluttaako tehdä ostoksia paikassa, jossa  ilmeisesti on yleisesti hyväksyttyä esimerkiksi töllistellä arvioivaan sävyyn asiakkaiden ruumiinmuotoja. Ei sellainen välttämättä minua kovin paljon hämmästytä, mutta joitakin asioita olisi silti mukavampi olla lukematta kirjasta.


Antto Terras: Stockmann Yard - myymäläetsivän muistelmat (Like 2015)