Kommunistit myös lauloivat, ja siitä kertoo mainio kirjauutukainen Toverit herätkää. Se esittelee työväen ja kommunistisen opiskelijanuorison musiikkia työväenliikkeen alkuajoilta poliittisen laululiikkeen hiipumiseen saakka. Joistakin lauluista on tullut klassikoita, jotkut taas ovat nykyajan näkökulmasta pelkästään koomisia. Huomiota saa myös laululiikkeen jälkivaikutus suomalaisessa populaarimusiikissa. Teos perustuu ilmeisesti mukana olleiden muusikoiden haastatteluihin. Siinä on paljon kuvia, ja tekstiä rytmittävät laululiikkeen keskeisten levyjen esittelyt ja laulunsanat. Kirja on sujuvaa luettavaa, ja ilmiöt on hyvin taustoitettu sellaisellekin lukijalle, jolla ei ole aiheesta omakohtaisia muistoja.
Kirjan kirjoittaja Timo Kalevi Forss ei itse kuulunut kommunisteihin eikä laululiikkeeseen. Kuten minäkin, hän vietti nuoruuttaan vasta sen jälkeen kuin kumpikin oli jo mennyt pois muodista. Esipuheessa kirjailija muistelee lapsena näkemäänsä vappumarssia, jonka jälkeen hän vanhempiensa harmiksi huuteli vasemmistolaisia iskulauseita porvarillisen asuinalueen leikkikentällä. Minullakin on lapsuusmuistoja kommunismista. Esimerkiksi nimittelin alle kouluikäisenä pikkusiskoa kommunistiksi. Minulla ei toki ollut aavistustakaan, mitä kommunisti tarkoittaa, mutta olin päätellyt aikuisten puheista, että sen on oltava jotain todella pahaa.
Kirjailija ei peittele ihailuaan laululiikkeen keskeisiä hahmoja kohtaan. Minua ilmiö ja sen laulut sekä kiehtovat että kauhistuttavat. Johonkin asiaan uskovat ihmiset ovat jännittäviä. Esimerkiksi Agit-Propin musiikillistä lahjakkuutta ei voida kiistää. Silti totiset nuoret ihmiset julistamassa taistelua länsimaista demokratiaa vastaan ovat hiukan karmivia. Kirjassa laululiikkeen toimintaa selitetään sillä, että haluttiin asettua heikomman puolelle ja ravistella konservatiiveja. Kumpikin näistä on aivan kannatettava periaate. Sen sijaan kirjassa käsitellään kovin hienotunteisesti sitä tosiseikkaa, että taantumukselliset piirit kuitenkin kannattivat demokratiaa ja ihmisoikeuksia, kun taas laulavat kommunistit ylistivät totalitarismia. Suurin osa maailman pahuudesta on tehty hyvän nimissä. Minusta ei ole uskottavaa, ettei esimerkiksi Neuvostoliiton ihmisoikeusloukkauksista olisi mitään tiedetty noissakaan piireissä.
En pidä sellaisista päätelmistä, ettei fasismista tarvitsisi olla huolissaan, koska kommunistitkin olivat pahoja, mutta kieltämättä kysymykset taistelumetaforista ja maanpetturuudesta ovat olleet kovasti ajankohtaisia viime aikoinakin. Asiat ovat kuitenkin hyvin, kun tällaiseen ilmiöön voidaan jälkikäteen suhtautua asenteella, että olipas se silloin hauskaa ja kultturellia.
Suosikkini laululiikkeen biiseistä on Barrikadimarssi Kom-teatterin esittämänä. Ihana suuri taistelu, meitä veljet oottaa jo!
Toverit herätkää sai kunnian tulla esitellyksi blogin 100. kirjoituksessa.
Timo Kalevi Forss: Toverit herätkää - poliittinen laululiike Suomessa (Into 2015)
En ole nähnyt missään fasismia. Nämä Suomen vasemmistolaiset, jollainen itsekin idealistisella tasolla sekä äänestäjänä olen ollut ja olen vieläkin, vastustivat fasismia, vaikka sodan jälkeen se oli kadoksissa Euroopasta Espanjan francolaisia lukuunottamatta. Viime vuonna taidettiin esittää Ylen ohjelma, jossa Mikis Theodorakis esitti laulujaan ja sen yhteydessä näytettiin Ylen tv-teatterin 70-luvulla tekemä ohjelma, jossa puhuttiin avoimesti fasismista Kreikan sotilasjunttaa tarkoittaen. Fasismi on tullut merkitsemään kaikenlaista pahaa, mutta että vielä nykyäänkin sellaisesta puhutaan on minusta käsittämätöntä. Jos minä laitan batman-puvun päälleni, se ei tee minusta vielä Batmania.
VastaaPoistaSuomen sosialistit olivat taipuvaisia ymmärtämään Neuvostoliiton tiukkaa sisäistä linjaa Neuvostovaltioon kohdistuvat ulkoisen uhkan takia. Tämä oli osaksi retoriikkaa, joskin käsittääkseni amerikkalaiset todella rahoittivat sosialismin vastaista toimintaa paitsi Suomessa varmasti myös Neuvostoliitossa.
Hyvä, ettet ole nähnyt fasismia. Kyllähän vasemmistolaiset ovat aina fasismeja vastustaneet ja fasismit vasemmistolaisuutta. Mutta 70-luvun kommunismi on siinä mielessä verrattavissa viime aikoina julkisuutta saaneisiin uusfasistisiin/kansallissosialistisiin ryhmiin, että on kannatettu laillisen demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamista ja Suomen liittämistä toisen valtion osaksi, vähintäänkin puheen tasolla.
PoistaUSA tosiaan rahoitti muun muassa SDP:n toimintaa kommunismin vastaisen taistelun nimissä. Varmasti myös porvarilliset ryhmittymät saivat vähintäänkin henkistä tukea sieltäpäin.
Anteeksi että vielä junkaan, mutta onko joku ryhmittymä tosiaan lähiaikoina kannattanut jotain vallankumouksen tapaista tai Suomen liittämistä toiseen valtioon? Katselen vain tv-uutisia ja lehtiä meille ei tule, joten on voinut minulta jäädä huomaamatta.
PoistaJulkisuus ja merkittävyys ovat kaksi eri asiaa. Musiikissakin on usein lyhytaikaista julkisuutta saavia ilmiöitä, joiden merkitys kokonaiskuvassa jääkin sitten olemattomaksi.
Unohdin muuten eilen sanoa tuosta Barrikadimarssista, että sanoittaja ei ole siinä onnistunut ihan parhaimmalla tavalla. Linkittämässäsi esityksessä lauluryhmällä on vaikeuksia sanoituksen kanssa, koska se sanoitus on niin hankalasti laadittu, että käypi itse barrikadista laulajille.
Viittaan Suomen vastarintaliikkeeseen, eli siihen uusnatsiryhmään, jonka kanssa muun muassa kansanedustaja Immonen veljeilee. Tämä ryhmä ilmoittaa avoimesti tavoitteekseen demokraattisen järjestelmän lakkauttamisen ja Suomen liittämisen yhteispohjoismaiseen natsivaltioon. Ryhmä on onneksi pieni, mutta valitettavasti sillä näyttää kuitenkin olevan kannatusta ainakin täällä Pohjois-Pohjanmaalla ihan poliitikkoja myöten.
PoistaKieltämättä Barrikadimarssissa on joitakin vähän omituisia kohtia, mutta meininki on hyvä. :) Jotkuthan väittävät, että Barrikadimarssi ja humppa Yö Altailla perustuisivat samaan venäläiseen lauluun. Voip olla.
Pidin kommunistien vallankumousuhitteluja vanhentuneena retoriikkana. "Yhteispohjoismainen natsivaltio" kuulostaa kotimaiselta sketsiviihteeltä, joka ei edes jaksa naurattaa. Mutta jos ne poijjaat ja tyttäret siellä reippailevat ja pitävät kuntoaan yllä, niin se on hyvä asia.
PoistaMinuakin taistolaisuus on kiehtonut lapsesta asti. En tietenkään silloin tajunnut politiikasta tippaakaan. En ole koskaan tutustunut asiaan perusteellisesti, mutta mielikuvan on, että kaikissa liikkeissä on hyvää sekä pahaa. Taistolaismusiikki kiehtoo edelleen joskus. Ihan siis musiikkina, siihenhän varmaan lapsenkengissä ihastuin. Se on niin voimakasta, paatoksellista ja totista. Voisi olla kiinnostava kirja
VastaaPoistaLue ihmeessä! Kuten jo ehdin kirjoittaa, tällaisen ikuisen epäilijän silmissä on todella kiehtovaa tarkastella ihmisiä, jotka uskovat johonkin asiaan. Sellaiset tekevät - kuten kirjoitat - voimakasta musiikkia. Itse olen kuullut taistolaisten musiikkia vasta aikuisiällä. Ultra Bra teki poliittisen laulun tyyliä kuitenkin tutuksi, kuten varmasti monelle muullekin 80-luvulla syntyneelle.
Poista