maanantai 28. huhtikuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys (WSOY 2014)

Onko tässä seuraava Taivaslaulu? On ainakin esikoisromaani, joka on saanut Oulun kaupunginkirjaston varausjonot villiitymään.

Neljäntienristeys sijoittuu Kuusamoon. Se kertoo perheen tarinaa kolmessa sukupolvessa alkaen 1800-luvun viimeisistä vuosista. Vuorotellen äänessä ovat äiti, tytär, tyttären miniä ja lopulta tyttären aviomies. Aluksi tarina tuntuu hyppivän holtittomasti tapahtumasta toiseen, mutta kirjan edetessä tarina täydentyy ja kuvasta tulee kokonainen. Langat kietoutuvat yhteen, mutta ehkä lopussa sorrutaan myös liikaan selittelyyn. Idea olisi tullut selväksi vähemmälläkin.

Kirja kertoo ihmisistä, jotka etsivät toisiaan mutta eivät löydä. Toisaalta henkilöt myös puuttuvat toistensa elämään tuhoisilla tavoilla. Tällaisia kirjoja lukiessaan tuntee onnea siitä, ettei elä sadan vuoden takaisessa maaseutu-Suomessa. Vaativissa oloissa ja ankarassa yhteisöissä on pakko olla vahva, mikä koituu päähenkilöiden kohtaloksi. Niin on käynyt monille niin sanotusti oikeille suomalaisillekin (romaanihenkilöthän ovat myös omalla tavallaan oikeita ihmisiä). Uskaltakaamme siis olla heikkoja ja herkkiä, kun meillä on nyt tässä maailmanajassa siihen tilaisuus.

On yllättävää ja hämmentävää, että Tommi Kinnunen kunnostautuu nimenomaan naisten kohtaloiden kuvaajana. Ne ovat vaikuttavampia ja uskottavampia kuin ainoa miespäähenkilö, joka jää hahmona irrallisemmaksi, kuin taustalle.

Verrattuna esimerkiksi aiemmin tässä kuussa käsittelemääni Mehiläiskuningattareen pahisten ja hyvisten hahmot on tässä kirjassa kuvattu realistisemmin. Kuvaavaa on, että suurin pahis on itse asiassa traagisin hahmo, jota kohtaan lukija haluaa tuntea sääliä ja myötätuntoa.

Neljäntienristeys on vaikuttava ja liikuttava kirja, ei millään tavalla helppoa luettavaa. Hieno esikoinen kertakaikkiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!