perjantai 15. huhtikuuta 2016

Arthur Golden: Geishan muistelmat

Kiotolainen geisha
Kuva: Todd Laracuenta / Wikimedia Commons
Chiyo-tyttö syntyy pienessä merenrantakaupungissa jo tuolloin iäkkään kalastajan nuorimmaksi lapseksi. Kalliolla vinossa kököttävästä mökistä on pitkä matka Kiotoon ja vielä pitempi New Yorkiin, mutta sinne Chiyo päätyy. Tosin silloin hänen nimensä on Sayuri ja hänet tunnetaan yhtenä Kioton menestyneimmistä geishoista.

Romaanin kehystarinassa iäkäs Sayuri kertoo elämäntarinaansa New Yorkissa hollantilaiselle professorille, joka kirjoittaa sen muistiin. Näkökulma on japanilaisen naisen, mutta tarina on jo lähtökohtaisesti suunnattu länsimaiselle yleisölle, jolle kulttuurista kontekstia täytyy toki selittää eri tavalla kuin natiiville. Romaani kertoo myös menneestä maailmasta, sillä sen kirjoittamishetkellä 1990-luvulla geishojen ammattikunta näytti olevan katoamassa. Tapahtumat sijoittuvat pääosin toisen maailmansodan molemmin puolin, päähenkilön nuoruuteen.

Geishat ovat naisia, jotka saavat elantonsa miesten viihdyttämisestä. Länsimaissa heitä pidetään usein prostituoituina. Vaikka geishoilla oli myös seksipalveluista maksavia asiakkaita, he olivat ennen kaikkea taiteiljoita, jotka osasivat laulaa, tanssia, soittaa perinnesoittimia ja keskustella nokkelasti ja henkevästi. Ennen geishoiksi valmistumista nuoret tytöt kävivät läpi monivuotisen raskaan koulutuksen. Suosituimmat geishat saattoivat tienata hyvin ja saavuttaa arvostetun aseman. Tuohon aikaan Japanissa ei yleensä menty naimisiin rakkaudesta vaan suvun jatkamiseksi, joten miehet etsivät rakkautta ja kumppanuutta kodin ulkopuolelta.

Romaani Geishan muistelmat tähyää eksoottisten kulissien taakse. Kuten nuoren Chiyon "vanhempi sisar" ja opettaja toteaa, tyttö ei ryhdy geishaksi tullakseen onnelliseksi vaan siksi, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Chiyon kohtalo on varsin tavallinen. Iäkkäät ja sairaat vanhemmat käytännössä pakotetaan myymään tyttärensä orjiksi. Viehättävän ulkomuotonsa vuoksi Chiyo päätyy geishataloon piiaksi. Jos hän onnistuisi, hänestä voisi tulla itsekin geisha, mutta pikkutytön on maksettava ylöspito, koulutus ja ammatti omalla työllään. Se tarkoittaa kohtuuttomia työpäiviä ja alistumista geishatalon naisten julmuudelle ja mielivallalle. Vanhemmat naiset ovat aikanaan kokeneet samat eivätkä epäröi siirtää epäoikeudenmukaista kohtelua seuraavalle sukupolvelle. Monta kertaa Chiyon tie näyttää kääntyvän pystyyn naisten ilkeyden vuoksi. Oikeastaan naisten ilkeys ja keskinäinen kilpailu on kuitenkin syy myös siihen, että hän saa lopulta käydä koulunsa loppuun ja näyttää kykynsä geishakokelaana. Olosuhteiden pakon lisäksi salainen ihastus paikallisen suuryhtiön johtajaan auttaa nuorta naista jaksamaan arjessa.

Naisiin verrattuna miehet näyttäytyvät tarinassa suorastaan jaloina ja miellyttävinä. Silti nuori tyttö on heidänkin mielivaltansa armoilla. Jos luonne ja ulkonäkö miellyttävät, miehistä voi saada avokätisiä suojelijoita, joiden turvin elämänsä voi rakentaa vallan miellyttäväksi. Edes menestyneillä geishoilla ei silti ole koskaan samoja mahdollisuuksia valita kuin miehillä. Eivät naisetkaan ole pelkästään pahoja. Heidän maailmansa on vain äärimmäisen julma. Elämä on jatkuvaa keskinäistä kilpailua pöydältä putoavista muruista. Se saa naiset hyökkäämään ja juonittelmaan toisiaan vastaan.

Heti romaanin alussa on selvää, että Sayuri menestyy ja voittaa vaikeudet. Vain menestyneiden tarinat kerrotaan. Toiset jäävät loppuelämäkseen piioiksi, päätyvät ilotaloihin tai juovat itsensä hengiltä. Toisaalta ennen sotaa useimpien geishayhteisön jäsenten elämä oli helpompaa kuin monella muulla nuorella naisella Japanin köyhällä maaseudulla tai tehtaissa. Romaanissa luokkayhteiskunnan ja sukupuolten epätasa-arvon kuvaus on lohdutonta, mutta minkäänlaiseen paasaukseen tai julistukseen kirja ei sorru. Nythän asiat ovat ilmeisesti muuttuneet ja geishaksi päädytään tietoisen ammatinvalinnan eikä orjaksi myymisen seurauksena.

Romaania lukiessa geishan ammatti monine perinteineen tulee tutuksi. Samoin lukija pääsee kurkistamaan japanilaiseen taiteeseen ja estetiikkaan, jossa 1700-luvulta periytyvä kabukiteatterikin on ihan uudenaikaista hömppää verrattuna oikeasti vanhoihin perinteisiin. En tiedä, miten japanilainen lukija kirjaan suhtautuisi, mutta ainakin itse olin häpeämättömänä lumoutunut sen tarjoamasta eksotiikasta.

Tänä keväänä elämä on ollut yhtä matalalentoa. On ollut lepoa sielulle lukea perinteistä hyvää romaania, jossa on samaistumiskelpoisia, elävänoloisia päähenkilöitä, hyvä tarina, jännitystä ja suuria tunteita ja toki lisänä myös vieraan maan ja menneen ajan eksotiikkaa. Kirja löytyi lähikirjaston vaihtohyllystä, johon asiakkaat voivat tuoda omia kirjojaan ja ottaa toisia tilalle. Kuinka kukaan on voinut luopua tällaisesta aarteesta? Väittäisin, että Geishan muistalmat on yksi parhaista alkuvuodesta lukemistani kirjoista. Se kilpailee lähinnä Guilloun Sokean pisteen kanssa.

Kirjan pohjalta on tehty elokuvakin. En ole nähnyt.


Arthur Golden: Geishan muistelmat (WSOY 1997)
Alkuteos: Memoirs of a Geisha (1997)

2 kommenttia:

  1. Kiinnosta kirja ja bloggaus.

    "Vanhemmat naiset ovat aikanaan kokeneet samat eivätkä epäröi siirtää epäoikeudenmukaista kohtelua seuraavalle sukupolvelle ", tämä on ollut ja on vieläkin monessa perinteessä hallitseva opetusmenetelmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vahvoja ovat ne, jotka pystyvät katkaisemaan epäoikeudenmukaisuuden kierteen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!