Tässäpä romaani, joka tuntui koko ajan tavattoman epäuskottavalta. Ja sitten luen jälkisanoista, että se itse asiassa perustuukin tositapahtumiin, tai ainakin yhden mukana olleen kertomukseen 20 vuotta myöhemmin. Pate Riikonen on pseudonyymi, jonka takana piileskelevät henkilöt lukija löytää halutessaan googlella.
On juhannus vuonna 1985. Romaanin päähenkilöt Toke ja Repa kohtaavat olleessaan ruokakaupassa samoilla asioilla eli myymälävarkaissa. Kaupan omistaja lyyhistyy kuolleena maahan räyhättyään aikansa pojille. Niinpä he päättävät vaihtaa maisemaa. Alkaa sekoiluntäyteinen matka kohti nimetöntä juhannusfestaria. Lukijalle selviää, että nuoret pakenevat vakavampia asioita kuin myymälävarkauden mahdollisia seurauksia. Kumpaakin on elämä ehtinyt jo potkia päähän, ja ehkäpä se onkin elämä itse, jolta he yrittävät karata.
Tarinassa riittää kyllä vauhtia. Pojat varastavat huoltoaseman työntekijätytön auton ja koiran. Auto tuhoutuu, mutta koira selviytyy hengissä. Myöhemmin auton omistaja löytää autovarkaat ja liittyy muina naisina seuraan, ihastuupa vielä toiseen heistä. Kuinkas muuten. Seurueeseen kuuluu myös heavybändi ja mustalaisia, vastapuolelle taas sekalainen seurakunta saataviaan perimään tulleita rikollisia. Suviyössä ihmiset juopottelevat, kutevat ja ammuskelevat.
Kerrotun tarinan uskottavuus ei tietenkään ole sama asia kuin romaanin uskottavuus. Romaani on aivan eri taiteenlaji. Synnyimme lähtemään ei mielestäni ole kovin hyvä romaani. Päähenkilöillä ei ole oikein mitään ominaisuuksia, paitsi että Toke on "rokkari" ja Repa "hevari" ja kumpikin on aika sekaisin, Repa ehkä vielä vähän enemmän. Vaikka kansi mainostaa "rokkidekkaria", musiikilla ei ole tarinassa järin suurta roolia. Kertojanääni vaihtuu joka luvussa, joten ainakin minun piti ihan ponnistella, että pysyin kärryillä, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuu ja kuka hahmo on kukakin. Välillä lukija pääsee myös naispäähenkilöiden pään sisään ja löytää sieltä tyhjyyttä ja varsin kökköä eksistentiaalista ahdistusta, jonka luultavasti pitäisi selittää kirjan tapahtumia. Varmaankin kaikilla nuorilla ja kovia kokeneilla nuorilla erityisesti on ollut jotain tuollaisia ajatuksia, mutta kirjan tyyli tekee näihin tunnelmiin eläytymisestä kovin vaikeaa.
Vähän kylmäksi Synnyimme lähtemään jätti, mutta ehkä olen norsunluutornissa elävänä teoreetikkona vain lähtökohtaisesti vääränlainen ihminen sitä lukemaan. Nuoret romaanin aiheena on muutenkin haastava laji.
En löytänyt kirjan kantta netistä, joten turvaudun hiukan tärähtäneeseen juhannuskuvaan.
Pate Riikonen: Synnyimme lähtemään (Book Kari, 2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Ilahdun niistä jokaisesta!