Kirjavuori

Joulumaa Jouluna on tunnetusti aikaa lukea - vaikkapa fiksuja maailmankirjallisuuden klassikoita, joita on minunkin kirjapinossani muut...

1920-luvulle sijoittuvia dekkareita ja muita romaaneja nousee kuin sieniä sateella. Mikä 20-luvussa kiinnostaa? Iloinen vuosikymmen suurso...

Cathy Kellyn pari edellistä romaania ovat olleet mielestäni niin kehnoja, ettei minulla ollut suuria odotuksia, kun löysin uutukaisen Kai...

Mikä rikollisuudessa kiehtoo? Täytyyhän jokin syy olla, kun rikoskirjallisuus on niin suosittua kuin se on. Onneksi kaikesta ei tarvitse o...

Tämä kesäloma jää historiaan. Luin ennätysvähän, viikon aikana vain noin kolme kirjaa. Liekö syy lukijassa vai kirjoissa. Ennen matkaa onn...

Lupasin esitellä tarkemmin suosikkiromaanejani, vaikkei kukaan sitä pyytänytkään. Saamanne pitää. Eeva Tenhunen kirjoitti enimmäkseen de...

Tässä sitä hyvää hömppää nyt sitten on. Ensinnäkin henkilöt ovat uskottavia. Ehkä Luther liioittelee vähän. Mutta silti. Päähenkilöt ovat...

Olen haukkunut blogissa niin Kaari Utrion kuin Cathy Kellynkin . Taisinpa samalla luvata, että jatkoa seuraa. Tämä kirjoitus ei käsittele m...

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Teos 2014) En ole sitä koulukuntaa, jonka mukaan kirjailijan elämänvaiheita ei pitäisi ottaa huomi...

Kaari Utrio: Seuraneiti (Amanita 2013) Mitä tehdä viihderomaanilla, joka ei viihdytä? Tai historiallisella romaanilla, joka kuvaa historia...

Cathy Kelly: Mehiläiskuningatar (The Honey Queen) Gummerus 2014 Älkää tulkitko tätä niin, että halveksisin viihderomaaneja. Luen niitä pa...